"KeLy kuuluu ykköseen!"

Unelmasta tuli totta. Kellon Lyönti lunasti paikan divarissa.

Pari päivää on täytynyt vetää happea ihan urakalla. Miehen aivoni eivät heti pystyneet sisäistämään kaikkea tapahtunutta. Pitkä kausi on vienyt mehut ja koko kroppa on käynyt ylikierroksilla. Omalta osalta pelihommat jäivät kahteen ja puoleen otteluun. Milloin oli virustauti kurkussa ja milloin mahatauti jylläsi suolistossa. Lapua-pelissä muljahti nilkka ympäri. Kenties näilläkin oli tarkoituksensa. Ainakin näin oli koutsi koko ajan penkin takana ruoskimassa ukkoja pitämään pelisuunnitelmasta kiinni. Kyllähän se harmitti, kun ei kentälle päässyt koheltamaan, mutta enemmän kuin hyvä näin. Joukkue divariin. Me teimme sen!

Divarikarsinnat saivat osakseen kritiikkiä etenkin HIFK:n leiristä. Ymmärrettävää on, että tappiot pitää purkaa jotenkin, mutta mielestäni kahdeksan peliä ei ollut yhtään liikaa. Paljon se toki oli, mutta sarja oli loppuun saakka tasainen. Se mittasi myös joukkueen iskukykyä ja leveyttä, joita myös divarissa tarvitaan. Matkustaminen syö voimia, mutta mielestäni se kuuluu tälle tasolle. Jossain ehdotettu viikonlopun karsintaturnauksen pelaaminen ei todellakaan ole mistään kotoisin. Sen sijaan pienen huomautuksen liittoon voi ehdottomasti heittää siitä, ettei vieraspelejä oltu ennakolta sijoitettu samalle viikonlopulle vaan ehdotelma oli, että saman viikonlopun aikana pitäisi pelata sekä vieraissa että kotona. Tässä kohtaa pitää skarpata jatkossa. Onneksi Turulle passasi vaihtaa pelit päittäin. Meidän divaripelejä ajatellen em. järjestely on jopa edellytys sarjaan osallistumiselle.

Historian saatossa kakkosesta ei Oulun seudulla ole aiemmin OLS:n lisäksi muita nousijoita nähty. Yritystä on ollut, ja sen seurauksena Pohjois-Suomen salibandy on monen laji-ihmisen mielestä osoittanut nousevaa käyrää. Meidän juonen salaisuutta on vaikea kokonaan avata itsellekään, mutta on selvää, että riittävä määrä taitavia pelaajia jokaisesessa kolmessa pelaavassa kentässä ja äärimmäisen kova sitoutuminen ovat selkeimmät jutut. Jos ei kiinnosta niin sitten on parempi kaikkien kannalta lyödä rukkaset naulaan. Tärkeintä on asenne. Tähtisikermästäkin pitää löytyä halu menestyä ja ansaita voitot joka kerta.

Hokema asioiden oikein tekemisestä ei ole tuulesta temmattu. Peiliin katsomalla pitää kysellä itseltä, ovatko arvot, asenteet ja toimintatavat sellaisia, joiden varaan voi rakentaa mitä tahansa toimintaa. Jos vastaus on kyllä, niin sitten myös salibandytoiminan purkittaminseen löytyvät edellytykset. Tavoitteiden asettaminen, työntekeminen, vastustajan arvostaminen sekä lopputuloksen kunnioittaminen ovat mielestäni tärkeitä arvoja pelikentillä. Arvojen on tultava esiin myös käytännön valinnoissa. Edelleen, jos haluaa oppia voittamaan, on myös opittava häviämään. Viime kauden vaikeuksissa piili kuin piilikin siemenet tämän kauden menestykseen.

Menestys ensi kaudella onkin sitten ison työn takana. Pelaajarinkiä on särmättävä hieman. Vahvistuksia haetaan lopettaneiden tilalle. Leveyttä ja laatua pitää löytyä neljään tehokkaaseen vitjaan. Tärkeintä uusien pelaajien kiinnittämisessä on pelaajien asenteen kartoittaminen Pelaaminen ei saa katketa pieniin vastoinkäymisiin. Tyhjiin arpoihin ei ole tulevalla kaudella varaa. Seurojen nokkamiehiltä onneksi saa hyvää taustatietoa ennen sopparineuvotteluja.

Taustatiimissä on syytä nähdä myös jäsenistörintaman kasvattamista mm. managerin pestillä. Kokenut ex-hilsu, Krister Kettunen lienee selvin ja paras kehäkettu tähän toimeen. Taustatiimin puheenjohtaja Iso-Juho-Pekka Pietilä saanee tuekseen lisää Lyönnin veteraaneja, joilla on avaimet kylän salaisiin setelimonistamoihin. Joukkueenjohtaja Ohtonen puijataan saunaillassa allekirjoittamaan elinikäinen jatkopahvi. Sen verran mainiota työtä kaveri tekee taustoilla. Myös huoltajaosastolla Mäkeläisen sopparin allekirjoittaminen on toimivaa kuivamustekynää vaille valmista kauraa. Junttila saa luvan jatkaa orastavaa selostajan uraansa ja entinen tähtisentteri Parhi etä-kelyilee Stadissa webbisivut kondikseen. Suurkiitos kaikille taustatiimin jäsenille!

Iso peukku on paikallaan heittää vielä faniosaston suuntaan. Kaverit pitivät semmoista meteliä kotipeleissä ja myös Pasilassa, että se nosti kyllä tunnelmaa ja antoi uskoa omaan tekemiseen. Jatulissa ei juuri hiljaista hetkeä ollut. Makeimpina paloina mieleen painuvat rallatukset :"Alla vi som älskar KeLy klappa nu" ja "ykköseen, ykköseen, ykköseen, KeLy kuuluu ykköseen. On meillä Kamula, Juppu ja Krankka, KeLy kuuluu ykkööseen!" Toivottavasti sama huuma jatkuu myös ensi kaudella ja rumpuryhmään liittyy lisää salibandyjännäreitä.

Kiitos kaikille touhussa mukana olleille! Nyt lähdetään tekemään rajusti töitä ensi kautta varten.

- Janne

Ottelupalloja

Kaksi pistettä SBS Lapualta. Ottelupallo, KeLy syöttää tilanteessa voitto riittää.

Lapuaa vastaan panos oli meidän kannalta selvä. Voitto pitäisi homman omissa käsissä ja kaksi voittoa alkaisi siivittää meidät kahden parhaan joukkoon. Jatulin kotipelissä alku oli tuntuman hakemista puolin ja toisin. Lapua pääsikin rysäyttämään avausosuman, kun kokenut kehäkettu Jouni Heikkilä veivasi varmasti pallon rystyltä ohi erinomaiseseti pelanneen Jesse Kamulan. Maali herätti meidät unesta ja aktiivinen peli alkoi toimia. Rössi (1+1)aloitti maalikarkelot komealla lämärillä. Luokkasen ”Matu” aloitti oman pistetehtailunsa (4+3) ja täräytti kaksi maalia, joista toinen kahdeksannen kerran putkeen täsmälleen samanlaisella rankkariveivillä.

Salaman ei pitäisi iskeä kahdesti samaan paikkaan, mutta allekirjoittanut (2+0) sai pistetilin auki kahdella peräkkäisellä maalilla. Väliin tosin Lapua iski kertaalleen. Pian Luokkanen rankaisi jälleen ylivoimalla, johon Lapua kontrasi kahdella maalilla. Juho (2+0) vei meidät kuitenkin 3 maalin johtoasemassa päätöserään.

Kolmas erä alkoi mukavasti, kun Henri "Manne" Manelius (1+1) latoi maalin ja "Kipu" Puusaari (3+1) takoi ensimmäisen päätöserän kolmesta maalistaan. Lapua pystyi enää yhteen täysosumaan ja erän loppuun ladottiinkin sitten maaleja urakalla. Loppulukemat 14-5 olivat melkoisen muhkeat, kun osuimme lähes jokaisesta paikasta.

Sunnuntaina Lapualla sisuuntunut kotijoukkue nosti pelinsä tasoa roimasti, eikä meidän rikkonainen porukka saanut sitä kuuluisaa draivia päälle. 4-2-tilanne toisessa erässä oli jo lupaava ja peli rullasi. Lapua löysi kuitenkin saappaistaan yhden vaihteen lisää ja tasoitti erän loppuun mennessä. Kolmannen erän alkuun tapoimme yli kuusi minuuttia alivoimaa. Lapua osui kertaalleen. Hienosti kivuttiin 5-5 tasatilanteeseen, mutta Pollarisen hieno kaukoveto painui alakulmaan. Loppurynnistykset Lapua peitti hienosti. Ensimmäinen ottelupallo jäi pitkän pallorallin jälkeen verkkoon. Kaksi jäljellä. KeLy syöttää, kun pelaamme kotosalla.

Tulevana viikonloppuna on KeLyllä sitten edessä Vaasan Sportin tyyliin organisaation suurin haaste. Kaksi ottelua, joista ainakin toisen harjaaminen tarkoittaisi kahta lisäpistettä plakkariin ja yhteensä yhdeksää pistettä. Jos HIFK onnistuu nappaamaan kaksi voittoa kahdesta viimeisistä peleistään, nousee se myös yhdeksään pisteeseen. Tuolloin aletaan katselemaan sarjan maalieroa, joka onneksi vielä hymyilee kellolaisille. Molempien otteluiden voittaminen tai kolmen pisteen kuokkiminen toisi puolestaan nousun ilman vertailuja. Jännäksi tirahtaa, mutta sehän passaa!

Edellä mainittuun tilanteeseen on kuitenkin kosolti matkaa. Grankulla tarjosi hyvän vastuksen ensimmäisessä kohtaamisessa ja nipusta löytyy vaarallisia kynäniekkoja, joiden kanssa saa olla tarkkana. FBC Turku halunnee puolestaan näyttää kaikille, että voivat jyrätä voitot kaikista peleistä. FBC on jo nyt selkeästi hyvän divaritason joukkue, joten erittäin haastava peli on luvassa myös sunnuntaina.

Molemmat vieraat voivat tulla pelaamaan ilman sen kummempia paineita. Tämä yleensä poikii rentoja suorituksia ja onnistumisia. Kotijoukkueen aseeksi pitää laskea ääretön voitonhalu ja taisteluhenki, jolla kauden aikana on käännetty monta tukalaa peliä voitoksi. Helpolla voitto ei irtoa kummastkaan pelistä. Pään on pysyttävä kylmänä ja maalintekopaikoissa on oltava armoton. Kahta voittoa lähdetään hakemaan. Samalla vastataan fanien loistavaan kannustukseen, joka on tähän saakka siivittänyt meidät mukaviin suorituksiin Jatulin parketilla.

Kausi huipentuu viikonloppuna. Käyttääkö KeLy ottelupallonsa ja juhliiko Jatulin saunatiloissa sunnuntaina kaksi ensi kauden divarijoukkuetta? Sen, tai ainakin pelit näet saapumalla Jatuliin sekä lauantaina että sunnuntaina viimeistään 17.30 tai klikkaamalla www.webtvfinland.fi

Kuvia kotipelistä.

- Janne

Nousukiimaa

Heipä hei ja Danne Bron-Sundbom vaan teille kaikille!

On jo korkea aika antaa oma hapan mausteeni tähän kelyläisten omaan blogisoppaan, jota muutamat taitavat kynäniekat (lue:työttömät) ovat jo omalla sanan säilällään maustaneet. Nyt alkaa jo sopan maku olla sen verran tuhti ja tulinen, jotta ihan pakko päästä itsekin vähän avautumaan ja kertomaan tuntemuksia häiriintyneestä mielestäni. Onko kellomies Hudson Hawk valmiina? Avautuminen alkaa NYT.

Oltiin viime viikolla Tsadissa lomamatkalla. Meitä oli minä, sydäntentunnustelija-Mikko, Tapio Ala-raajavamma ja myös muutama muu mukana. Nino ei ollu mukana, joten otin täten hänen paikkansa viimeisenä lähtijänä joka paikasta. Käytiin kuunteleen kun Midaksen tytär aukoi meille päätä 65 minuuttia. Noh, olihan meillä tietty fanit mukana, hieno rumpuryhmä kuumimpina niminään Happy Hanukka-Hanuri-Hannukainen sekä Muonion Naalien (MuNa) kasvatti, häpeämätön hedonisti, Kalle. Pojat piti hienosti meteliä ja jopa ”Huuli”- Sandell mökötti huuli mutrulla kun kotiyleisö istu masentuneena maksettuaan edullisen 10 euron lipun päästyään kuuntelemaan lappalaisten perverssiä karjuntaa. ”HIFKI kakkoseen!!!”, loistavaa settiä oli kyllä. Ei ihme, että Antonio Banderaksella ja eräällä toisella mukavalla erätauolla käytävällä allekirjoittanutta päin kävelleellä ei oikein se kuuluisa kasetti taas oikein kestänyt. Peliä oli katsomassa myös joku helsinkiläinen joukkue, jolla on kuulemma managerinaan joku ihmeen ärsyttävä ”rokkari”, joka on lähes joka keväänä joku ihme vamma-hattu päässä soittamassa leikkikitaraa kun hänen joukkueensa voittaa jonkinmoisen SM-pokaalin. No, ei siitä sen enempää, paluumatka sujui leppoisasti kuunnellen peli”kavereiden” yleistä kyselytuntia: ”mikset tehny läpiajosta maalia jatkoajalla?”. Perushaistatukset ja matka jatkui.

Sain tänään valmiiksi kandintyön. Sana, joka luultavasti kuvaa tämänhetkistä tunnetilaa on ”henkinen orgasmi”. Vähän niin kuin TJ 0, mutta ei kuitenkaan. Ei passaa kuitenkaan liikaa pissata hunajaa, sillä viikonloppuna tulee joitain ihme tavalla puhuvia tyyppejä pelaa meitä vastaan. Siellä niitten omassa kehässä oli kuulemma jo korkkikin eksynyt kentälle, joten saas nähdä löytyykö lauantaina jatulin parketilta korkkeja vai onko Pohojanmaan poijilla jo niin paha ”raimo” notta korkit ois jo laitettu kiinni. Joka tapauksessa allekirjoittanut lupaa pitää korkin kiinni ainakin vielä vajaa parisen viikkoa.

Tänä iltana Turussa on meiänkin kannalta paljon pelissä. Onko BeeCeellä jo maha täynnä vai mahtusko sinne vielä yks pikku kissaeläin? Toivon todella, että hieman ylimielisiä lausuntoja antaneet turkulaiset hoitaisivat illan ”kapinansa” (kuten HIFK:lla on tapana ilmoittaa asia), jotta se nousu sitten ehkä tuntuisi edes joltain.

Harmi kun tuo ”Jauhis” tallas ton mun lavan niin alkaa nuo lavat loppua jo pikkuhiljaa. Saan kuulemma kunnian kokeilla jotain uutta exeliä nyt viikonloppuna, kuulemma nimeltään Chill. Joten eipä siinä lauantaina kaikki jatuliin kattomaan vaikka sitä tai sitä tätä törkeen näköstä playoff-partaa joka alkaa jo olla aika rivon näkönen. Säästän pelkät kalapuikot viimeseen matsiin jos muut lähtee messiin. Viikset kunniaan sanon minä, näillähän voi jo kohta peittää vetoja. Saapa nähdä 5.4 onko turkulaiset kovia vetää viikseen…

# 10

Henkinen kantti

Pinna irtosi Helsingistä. Kaksi oli neljän sekunnin päässä.

HIFK oli lyötävissä vaikka tsadilaisten korvakorupoikasten asenne olikin hitusen jykevämpi kuin ensimmäisessä kohtaamisessa. Liekö sitten karsintalohkon tason kovuus kirvoittanut heidänkin mielensä käymään totaalista säbäsotaa joka osa-alueella, sillä suukin kävi varsin mukavaan tahtiin ja psyykkausta harjoitettiin molemmin puolin. Pienen etulyönnin antoi vieraille Kellosta asti raahautunut fanijoukko, joka elukoi koko kuuskytvitosen ajan varsin animaalisesti. Tästä huolimatta HIFK vei ensimmäistä erää. Toisen erän hallinta ja kolmannen erän ylivoima oli kääntää pelin meille, mutta kun ei niin ei.

Kyllä voi syödä miestä, kun tikkari otetaan kädestä juuri kun sitä on lipaisemassa. HIFK pelasi viimeisen tilanteen juuri niin kaikkien säbäkoulukuntien oppikirjat opastavat: pallo maalille ja toivotaan pomppua. Näin kävi, kun Kakkolan lähettämä keskialueen roikku sirvahti HIFK-pelaajan rinnasta meidän maalin alakulmaan. Marginaalit olivat erittäin pienet. Juho liukastui juuri ennen peittoyritystään. Hetkeä aiemmin Terolla oli mahdollisuus nostaa roikku tyhjiin. Ei osunut. Entäpä olisinko itse kenties ennättänyt paremmalla pelin luvulla peittämään roikun maalin edestä? Tuskin. Niin tai näin, pelitapahtumien valossa tasapeli taisi olla ihan oikeutettu tulos. Piste on parempi kuin ei pistettä, joten katse eteen--päin!

Henkistä kanttia aletaan mitata ankarasti tulevana viikonloppuna, kun vastaan asettuu SBS Lapua. Häjyt tulevat lauantaina puukot terävinä viiltämään pinnoja Jatulista, jonne on jälleen odotettavissa täysitupa sekä kaikkia hyviä käytöstapoja halveksiva KeLyn faniosasto, Reikäpäät. Lapualaisille on varattuna parikymmentä lippua jos Lapualta sattuisi ilmestymään rytmiryhmä paikalle. Eräänlainen kuorosota lienee luvassa katsomossakin. Sunnuntaina pelataankin sitten lakeuksilla, josta pinnoja kammetaan vasta äärimmäisen hikisen pystypainin jälkeen.

Näitä pelejä varten on treenattu pitkä kesä ja kammettu useita esteitä runkosarjassa. Nyt mitataan keneltä löytyy ryhtiä uskaltaa pelata omaa peliä, kuka jaksaa väsyneenäkin ottaa mustelmia kaksinkamppailuissa ja peittopelissä. Valmennuksen osaaminen joutuu myös tulikokeeseen, kun kentälle pitäisi kaivaa kuumia pelaajia ja olla hereillä ratkaisuhetkillä. Pelin kaikki ulottuvuudet tulee olla hallussa jos mielimme voittaa Lapuan.

Kolme kovaa harjoitusta vedettävänä ennen viikonloppua. Aloitamme tänään painimolskilla ja harjoittelemme niskalenkkiä, etteivät keskialueelta nakatut roikkupallot enää pompi vastustajien rinnasta maaliin. Molskille mars!

Peli nähtävissä jälleen WebTVFinlandin sivuilla 18.00 alkaen.
http://www.webtvfinland.fi/index.php?pid=75&lg=fi

- Janne

Kuumaa karsintapelien huumaa.

Kevät ja karsintapelit. Tuttu juttu viimeisen neljän kauden ajalta. Sitä on tullut kiskottua naama vereslihalla ykkösdivariin päin suunnasta jos toisestakin. Kumma vetovoima siinä? Viimekaudella mentiin ylhäältä alas (asia onneksi korjaantui, onnittelut!), saapi nähdä mennäänkö tänä vuonna muualtakin alhaalta ylös.

Keväällä pelatessa aukeaa täysin uusi into vääntää ja kääntää kentällä. Toki oli mahtavaa päästä pelaamaan ja saada luottoa jo runkosarjassa, mutta mm. tasoerojen ollessa valtavia ”panoksettomia” pelejä tulee eteen. Ne pitää vaan harjata kunnialla. Itsellä kun tuo pelituntuma on ollut viime vuosina vähän sitä ja tätä.

Karsintapeleissä on myös se mielenkiintonsa, että suunnitelmat siviilielämän ajankäytön suhteen muuttuvat radikaalisti. Itselläni vierähti heti ensimmäinen karsintasarjaviikko Ikaalisissa, jossa kulutun hiihtolomani opettaessa yläasteikäisille salibandyä (opetusharjoittelu). Toinen viikko käytiin töissä ja totuteltiin taas joukkuetreenaamiseen.

Kun saavuin Ikaalisista oli edessä ensimmäinen peli Hifk:a vastaan. Kunnialla hoidettiin ja mahtava fiilis oli pelata! (kiitos kannustuksesta). Seuraavan viikonlopun epistola oli vieraspelireissu Kauniaisiin ja Turkuun. Pohjoisen reissaajilla paluumatkat (varsinkin tappion jälkeen) on kohtuuttoman pitkiä. Noh, aamukolmelta kämpille ja tunnin unet. Sitten opiskelukavereiden kanssa auton nokka viideltä kohti Kajaania ja suorittamaan liikunnanopintojen lähiopintoviikkoa. En muuten ajanut.

Kajaanissa reenituntuman ylläpito on ollut astetta hankalampaa, kun tuo Papaksen edarikin on jo ansaitulla reenitauolla. Noh, soitto paikalliselle lajiniilolle edesauttoi tuntuman saamista. Papaksen edarin kanssa hyvää työtä tehnyt Tiihonen on ottanut tehtäväkseen rakentaa junioreista tulevaisuutta. Käytyäni kaksi kertaa reenaamassa ja seuraamassa näiden A- ja B- juniori-ikäisten harjoituksia, voin kertoa että arvokasta työtä tehdään!

Reissumiehen roolissa on aika hyvin tullut nähtyä Pohjois-Suomen salibandyä. Rovaniemellä, Kemissä ja Kajaanissa tulevaisuus rakentuu junioreista. Oulun seudulla materiaalista on mitä valita. Jokaisella paikkakunnalla on kuitenkin omia erityispiirteitänsä: Rovaniemellä äärimmäinen tunnollisuus, josta erinomaisena esimerkkinä muuan Timo Kukkonen. Kemissä positiivinen hulluus, liekö paikallaan esitellä Juha Tammela ;) Kajaanilaisuus voisi tiivistyä Joonas Hannikaisen olemukseen; pikkuisen pilkettä aina silmäkulmassa.

Mahtavasti on saanut kokemuksia uran aikana, niin negatiivisia kuin positiivisiakin (ei doping). Huomenna Kajaanista Ouluun, josta pitäisi lähteä saman tien Helsinkiin bussilla. Mutta, mutta, kun kotonakin olisi mukava käydä naamaansa näyttämässä, tuli tehtyä maailmanluokan investointi ja varattua lentolippu lauantaiaamulle Helsinkiin. Tuleepa sekin nyt sitten nähtyä. Jotkut asiat ovat kuitenkin tässä maailmassa korvaamattomia…

Matka jatkuu, mutta kalapuikot ei kasva: niistä on tullut aivan liiaksi muutenkin ongelmia meikäläisen työmaalla kouluelämässä ;)

Ps. Kiitoksia Kajaaniin, jatkakaa hyvää työtä! Katotaan oliko Kemppaisen ”kuvittele viimeiset sekunnit” harjoituksesta mitään hyötyä ;)

Maakuntamatkalla

KeLy matkasi maakuntaan 13.-15.3. Kaksi peliä, kaksi pistettä.

Grankullassa eksoottinen peliareena ja käsipallopihkainen lattia askarruttivat kellolaisten mieliä ottelun alla. Allekirjoittaneen oli tyytyminen fläpin heiluttamiseen, kun virustauti oli iskenyt kurkkuun kobran purennalla. Etä-KeLyn jäsenistöä oli ilmaantunut mukavasti paikalle möykkäämään ja tukemaan vieraita.

Ottelussa nähtiin jokseenkin sekavaa peliä ensimmäiset kaksi erää, kun kumpainenkaan joukkue ei saanut peliään raiteilleen. Kolmanteen erään sitten saimme kuviot kuosiin ja sitä kautta tarrasimme voittoon. Granilla oli taitavia pelaajia, mutta mitä ilmeisimmin joukkueen kaventunut rosteri söi parhaan terän viisikkopelistä. Tuomarikaksikko sai ankaraa kritiikkiä kotijoukkueen suunnalta. Mielestäni tuomarointi oli selkeää ja ennalta kerrotun kaltaista: mailaan lyönnit karsittiin erittäin tunnollisesti pois. Olisiko jossain vaiheessa pitänyt antaa penaltia jatkuvasta väärästä pelitavasta, on kysymys, johon saadaan varmasti kaksi eri vastausta. Voitto ja tärkeät pisteet Kelloon maalein 5-11.

Turkkuseen päästiinkin köröttelemään uuden karheaa väylää pitkin. Yö kuorsattiin Cumuluksessa. Sunnuntain ottelu alkoi vasta 15.00, joten ajatuksien koossa pitäminen huoneiden luovutuksen jälkeen oli jälkikäteen ajateltuna erittäin haastavaa ja jokseenkin siinä myös epäonnistuttiin. Hallille tultiin ihan liian aikaisin, ja tunti joutoaikaa söi edelleen latautumista. Tämä heijastui ainakin alkulämppään saakka, jossa lyönnin kaverit nippailivat pitkään Lady Gagan tahtiin ennen kuin huomattiin, että pelin alkuun oli puolisen tuntia.

Itse pelissä kahdella ketjulla jauhanut kotijoukkue oli selvästi keskittyneempi ja nälkäisempi. Kaksinkamppailut ja maalitilanteiden kapitalisoiminen olivat mainiolla tasolla. Toisessa erässä FBC jäädytti pelin täydellisesti emmekä päässeet kunnon tekopaikoille, emmekä edes haastaneet kunnolla vastustajaa, joka osasi puolustaa virheettömästi. Vasta kolmannessa erässä saimme juonesta kiinni, mutta kiri hyytyi 4-2-tilanteesta 5-2-tilanteeksi turhan nopeasti. Loppu olikin sitten kosmetiikkaa ja taululle pakkeloitiin oikeutetut loppunumerot 6-3 Turulle.

Matka oli yllättävänkin raskas, ja kun kotona oltiin leppoisasti Kalevan kansa yhtä aikaa eli noin kello 03.00, oli Karvisen lentävälausen"I hate mondays" varmasti useankin salibändärin huulilla. Matkailu kuitenkin avartaa ja mitä luultavammin kaikki joukkueen jäsenet muistavat tästä edes sellaisetkin paikkakunnat kuin Länkipohja, Painaa ja Tolppa sekä hoksaavat painaa kaasua Auran ABC:n kohdalla.

Seuraavaksi KeLyn karavaani suuntaa Stadin Kingien kotipitäjään. Bölessä vastaan asettunee mitä vaarallisimmillaan oleva jengi. Pelin henki lienee heille selvä: tulos tai ulos. KeLy saanee jalkeille sen verran miehiä, että voidaan haaveilla tasaisesta taistosta. Lohkon muissa peleissä FBC Turku saa lauantaina vieraita Lapualta ja harjannee pisteet jälleen Urheilun Puutarhaan.

Nyt treeniä vyölle ja energiatasot nousuun. HIFK vastassa. Taitaa olla once in a lifetime, kun pääsen Pasilaan jauhamaan kyseistä sakkia vastaan, joten naatiskellaan naatiskellaan.

- Janne

Etelän kiertue GrIFK | FBT Turku

Niin matkamme alkoi ensimmäiselle karsintasarjan kiertueelle etelään klo. 1700 Oulun linja-autoasemalta. Toisilla joukkuelaisista oli takana normi työpäivät, kun taas toiset olivat saaneet valmistautua tulevaan koitokseen koko viikon. Perinteisesti muutamia pelaajia jouduimme odottamaan, mutta tähän joukkueenjohto jo henkisesti valmistautunut. Ja ei kun matkaan.

Alkumatkan hypetyksen jälkeen, korttiringit muotoutuivat nopeaan. Eräät pelaajat koettivat myös parhaan mukaansa keskittyä koulutehtäviin. Pisteet siitä heille. Tuntuukin siltä, että varsinkin nuoremmat pelaajat (opiskelija) joutuvat uhraamaan aikalailla tärkeää opiskeluaikaa rakkaalle harrastukselleen. Pistää ajattelemaan niitä opiskelijoita ja heidän uhrauksiaan, jotka pelaavat sarjamme korkeimmalla sarjatasolla. Repsect!

Saavuimme Tampereen Cumulukseen noin puolilta öin. Pitkät puuduttavat ajotunnit ja useat ruoka ja juomatankkaustauot vaativat veronsa. Edes Tampereen lahjan Suomen viihdealalle, Ulla Tapanisen läsnäolo ei innostanut Joukkueenjäseniä jäämään seurustelemaan hotellin alakerran viihdytystiloihin vaan väsyneet pelaajat painui huoneisiinsa pikimmiten. Pakollisten iltatoimien jälkeen painuimme pehkuihin kellon näyttäessä n. 01:00.

Lauantai 14.3.2009 alkoi aamuverryttelylenkillä Tampereen eloa ihmetellessä. Reippailun jälkeen ohjelmassa oli luonnollisesti aamupala, hallelujaa. Edellisen illan syömingeistä toipuneina rupesimme tankkaamaan 14:30 alkavaa peliä GrIFK peliä varten. Kaurapuuroa, jogurttia, marjoja, myslejä, kahvia, ruisleipää, hedelmiä, kasviksia jne.. on se mahtavaa kun ei tarvitse omasta kaapista sitä samaa mikrokaurapuuroa kaapia menemään :)
Aamupalasta toivuttua lähdimme kohti peliapaikkaa, Kauniaisten palloiluhallia.
Paikalle saavuttuamme kävi ilmi, että pelipaikkamme olisi n. 300 metriä kallion sisällä. Kyseinen halli onkin ahkerassa käytössä erinäisten (salibandy, käsipallo jne) palloilulajien harrastajien kesken. Niinkin ahkerassa, että varsinaiseen lämmittelyyn pallojen kanssa varattu aika alkoi 30 minuuttia ennen pelin alkamista. Nooh sopeutumista sopeutumista.

Peli lyhykäisyydessä:
1 erä. Molemmilta tunnustelevaa pelaamista. Vastustajan pelityyliä pyrittiin selvittämään ja virheitä karttamaan. Muutama virhe ilmeisesti molemmille joukkueille tuli koska erän päätyttyä lukemat olivat 2-3 KeLy:lle.
2 erä. Erä oli lähes toisinto ensimmäisestä. Molemmilta hieman hermostunutta pelaamista. Kotijoukkue saa pelinsä hieman paremmin rullaamaan ja miehet rupeavat löytymään takatolpilta. Vierasjoukkueella havaittavissa hieman mailaanpuristamista ja peliuomien hakemista. Erä kuitenkin tasan 2-2.
3 erä. KeLy pitää puollustuspakettinsa tiiviinä ja saa jalkansa sekä pallollisen pelinsä uomiin. Vähitellen, maali maalilta, vierasjoukkue hakee lisäystä joukkueiden maalieroon. Kotijoukkue ei kuitenkaan heitä kirvestä kaivoon, vaan koettaa vimmatusti kavennusta. Tästä seurauksena maalivahti pois, 3 maalia tyhjiin ja KeLyn loppuverryttelyiden alkaminen käsipalloilijoiden hönkiessä jo kentälle.

Tuomarit tuomitsivat pelin hyvin! Linja pysyi samana koko pelin ajan ja notkahduksia ei tullut suuntaan tai toiseen. Tuomaripari piti pelin siistinä (toki pelaajien avustuksella) sekä mailaanlyöntien että ylikovan fyysisen pelin osalta. Propsit Timo Sikkilälle ja Kristian Rämölle siitä.

Nyt Turun Cumuluksessa rauhoittuessa, alkaa latautuminen huomiseen FBC Turku taistoon. Tiedossa on varmastikin lohkomme kovimpiin kuuluva joukkue, joten iso kaski on suosta kammettavana. Aika näyttää miten taistossamme onnistumme.



Roger and out
#20