"KeLy kuuluu ykköseen!"

Unelmasta tuli totta. Kellon Lyönti lunasti paikan divarissa.

Pari päivää on täytynyt vetää happea ihan urakalla. Miehen aivoni eivät heti pystyneet sisäistämään kaikkea tapahtunutta. Pitkä kausi on vienyt mehut ja koko kroppa on käynyt ylikierroksilla. Omalta osalta pelihommat jäivät kahteen ja puoleen otteluun. Milloin oli virustauti kurkussa ja milloin mahatauti jylläsi suolistossa. Lapua-pelissä muljahti nilkka ympäri. Kenties näilläkin oli tarkoituksensa. Ainakin näin oli koutsi koko ajan penkin takana ruoskimassa ukkoja pitämään pelisuunnitelmasta kiinni. Kyllähän se harmitti, kun ei kentälle päässyt koheltamaan, mutta enemmän kuin hyvä näin. Joukkue divariin. Me teimme sen!

Divarikarsinnat saivat osakseen kritiikkiä etenkin HIFK:n leiristä. Ymmärrettävää on, että tappiot pitää purkaa jotenkin, mutta mielestäni kahdeksan peliä ei ollut yhtään liikaa. Paljon se toki oli, mutta sarja oli loppuun saakka tasainen. Se mittasi myös joukkueen iskukykyä ja leveyttä, joita myös divarissa tarvitaan. Matkustaminen syö voimia, mutta mielestäni se kuuluu tälle tasolle. Jossain ehdotettu viikonlopun karsintaturnauksen pelaaminen ei todellakaan ole mistään kotoisin. Sen sijaan pienen huomautuksen liittoon voi ehdottomasti heittää siitä, ettei vieraspelejä oltu ennakolta sijoitettu samalle viikonlopulle vaan ehdotelma oli, että saman viikonlopun aikana pitäisi pelata sekä vieraissa että kotona. Tässä kohtaa pitää skarpata jatkossa. Onneksi Turulle passasi vaihtaa pelit päittäin. Meidän divaripelejä ajatellen em. järjestely on jopa edellytys sarjaan osallistumiselle.

Historian saatossa kakkosesta ei Oulun seudulla ole aiemmin OLS:n lisäksi muita nousijoita nähty. Yritystä on ollut, ja sen seurauksena Pohjois-Suomen salibandy on monen laji-ihmisen mielestä osoittanut nousevaa käyrää. Meidän juonen salaisuutta on vaikea kokonaan avata itsellekään, mutta on selvää, että riittävä määrä taitavia pelaajia jokaisesessa kolmessa pelaavassa kentässä ja äärimmäisen kova sitoutuminen ovat selkeimmät jutut. Jos ei kiinnosta niin sitten on parempi kaikkien kannalta lyödä rukkaset naulaan. Tärkeintä on asenne. Tähtisikermästäkin pitää löytyä halu menestyä ja ansaita voitot joka kerta.

Hokema asioiden oikein tekemisestä ei ole tuulesta temmattu. Peiliin katsomalla pitää kysellä itseltä, ovatko arvot, asenteet ja toimintatavat sellaisia, joiden varaan voi rakentaa mitä tahansa toimintaa. Jos vastaus on kyllä, niin sitten myös salibandytoiminan purkittaminseen löytyvät edellytykset. Tavoitteiden asettaminen, työntekeminen, vastustajan arvostaminen sekä lopputuloksen kunnioittaminen ovat mielestäni tärkeitä arvoja pelikentillä. Arvojen on tultava esiin myös käytännön valinnoissa. Edelleen, jos haluaa oppia voittamaan, on myös opittava häviämään. Viime kauden vaikeuksissa piili kuin piilikin siemenet tämän kauden menestykseen.

Menestys ensi kaudella onkin sitten ison työn takana. Pelaajarinkiä on särmättävä hieman. Vahvistuksia haetaan lopettaneiden tilalle. Leveyttä ja laatua pitää löytyä neljään tehokkaaseen vitjaan. Tärkeintä uusien pelaajien kiinnittämisessä on pelaajien asenteen kartoittaminen Pelaaminen ei saa katketa pieniin vastoinkäymisiin. Tyhjiin arpoihin ei ole tulevalla kaudella varaa. Seurojen nokkamiehiltä onneksi saa hyvää taustatietoa ennen sopparineuvotteluja.

Taustatiimissä on syytä nähdä myös jäsenistörintaman kasvattamista mm. managerin pestillä. Kokenut ex-hilsu, Krister Kettunen lienee selvin ja paras kehäkettu tähän toimeen. Taustatiimin puheenjohtaja Iso-Juho-Pekka Pietilä saanee tuekseen lisää Lyönnin veteraaneja, joilla on avaimet kylän salaisiin setelimonistamoihin. Joukkueenjohtaja Ohtonen puijataan saunaillassa allekirjoittamaan elinikäinen jatkopahvi. Sen verran mainiota työtä kaveri tekee taustoilla. Myös huoltajaosastolla Mäkeläisen sopparin allekirjoittaminen on toimivaa kuivamustekynää vaille valmista kauraa. Junttila saa luvan jatkaa orastavaa selostajan uraansa ja entinen tähtisentteri Parhi etä-kelyilee Stadissa webbisivut kondikseen. Suurkiitos kaikille taustatiimin jäsenille!

Iso peukku on paikallaan heittää vielä faniosaston suuntaan. Kaverit pitivät semmoista meteliä kotipeleissä ja myös Pasilassa, että se nosti kyllä tunnelmaa ja antoi uskoa omaan tekemiseen. Jatulissa ei juuri hiljaista hetkeä ollut. Makeimpina paloina mieleen painuvat rallatukset :"Alla vi som älskar KeLy klappa nu" ja "ykköseen, ykköseen, ykköseen, KeLy kuuluu ykköseen. On meillä Kamula, Juppu ja Krankka, KeLy kuuluu ykkööseen!" Toivottavasti sama huuma jatkuu myös ensi kaudella ja rumpuryhmään liittyy lisää salibandyjännäreitä.

Kiitos kaikille touhussa mukana olleille! Nyt lähdetään tekemään rajusti töitä ensi kautta varten.

- Janne